Siirry suoraan sisältöön

Palautteet

Arvostamme palautettasi hoidoista. Voitkin halutessasi jakaa kokemuksesi vieraskirjaamme. Palaute näkyy julkisena, joten jos haluat jakaa palautteen anonyymisti, älä jätä tarkkoja nimitietojasi. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

51 kommenttia artikkeliin “Palautteet”

  1. Sain mahdollisuuden tutustua Kiraan yhteisen ystävämme suosittelujen ja esittelyjen kautta. Heti ensitapaamisellamme vaikutuin suuresti Kiran läsnäolosta, ymmärryksestä ja lämmöstä sekä hänen laaja-alaisesta kyvystään ja halustaan aidosti auttaa ja tukea minua sen hetkisessä vaikeassa elämäntilanteessa. Kiran kokonaisvaltainen ymmärrys ja osaaminen hyvinvoinnin kaikista osa-alueista (keho ja mieli) on auttanut minua konkreettisesti monin eri tavoin ja odotan aina yhtä innolla meidän kohtaamisia ja keskusteluja. Suurella kiitollisuudella ja lämmöllä arvostan ystävyyttämme!<3

  2. Vähän yli vuosi sitten alkoi elämäni rankin ajanjakso, kun sairastuin peräsuolen syöpään. Aloitin terapian siskoni Kiran kanssa varautuakseni leikkaukseen ja hoitoihin. Teimme paljon hoitoja myös etänä, joka helpotti arkea, koska aina ei ollut intoa poistua kotoa. Kun menin leikkaukseen niin oloni levollinen ja jopa rento, vaikka iso koettelemus oli edessä. Leikkauksen jälkeen lääkärit ihmettelivät hyvää vointiani – edes antibiootteja ei tarvittu. Tiedän tämän olevan Kiran johdolla tehdyn hypnoosin ja suggestion ansiota. Myös hypnoosi-akupainanta -yhdistelmästä on ollut valtava apu avanteen poiston jälkeen suolen toiminnan normalisoinnissa. Vaikka ajanjakso on ollut elämäni rankin, niin silti Kira on tehnyt tästä sata kertaa helpompaa kuin mitä matka olisi ollut ilman hänen hoitojaan. Lämpimät välimme ovat myös lähentyneet vielä entisestään ja tästä olen ikuisesti kiitollinen.

  3. Susan (Sussu)

    Aloin käymään Kiralla ystäväni suosituksesta kun olin kärsinyt epämääräisistä fyysisistä oireista jo pitkään, mille ei ollut löydetty mitään lääketieteellistä selitystä. Olin äärimmäisen peloissani ja yksin tilanteeni kanssa.

    Kiran kanssa tuntui heti siltä, että hän on aidosti kiinnostunut ja haluaa auttaa. Hänen 100% läsnäolonsa tuntui hyvältä ja arvokkaalta. Hänen luonaan tunsin nopeasti etten ole yksin, on joku jolle on helppo puhua ja joka ymmärtää. Joku joka haluaa ottaa selvää mistä on kysymys. Se loi turvallisuudentunnetta ja uskoa paranemisesta.

    Kiralla on taito kuunnella ja esittää kysymyksiä niin, että sain isoja oivalluksia ja opin paljon itsestäni. Tiedän että ilman Kiran apua ja kohtaamistamme, en olisi tänä päivänä näin pitkällä paranemisessani.

    Kira rohkaisi minua myös tekemään valtavan elämänmuutoksen, joka on edesauttanut ja nopeuttanut toipumistani hurjasti. Optimiterapiassa ainutlaatuista on se, että sinua ja ongelmiasi katsotaan kokonaisvaltaisesti ja etsitään apua monelta suunnalta.

    En voisi olla kiitollisempi että löysin Kira sinut ja optimiterapian. Lämmin suositus kenelle vaan. 🙏❤️

  4. Hei. Kerron oman tarinani.Noin 2 vuotta sitten tapahtui mun elämässä asioita ja yhtäkkiä alkoikin mua ahdistaa ja sain jatkuvia paniikkikohtauksia. Elin jatkuvassa pelossa että kuolen tai että jotain pahaa tapahtuu minulle tai mun läheisille. Elämä sen kans oli todella rajoitettua. Töissä kävin melkein pakotetusti. Sosiaalinen elämä oli melkein nolla, liikunta ja muu ulkoilu jäi pois. Kerroin mun olosta ystävillekin ja sitä kautta otin Kiraan yhteyttä. Aika pian oli mun eka aika varattu. Heti ekan kerran jälkeen näin valoa tunnelin päässä. Et mä voin joskus oikeesti olla se ketä olin ennen. Yhteensä kävin 5 kerta , 3 kk ajan ja nyt voin ilomieliin sanoa että minä selvisin tästä. Tottakai siinä menee nyt jonkin aikaa kun olen 100% se ketä olin ja ketä haluan olla,mutta oloni on todella paljon helpottunut ja teen asioita mitä en ole uskaltanut tehdä kahteen vuoden.Viimeisestä kerrasta on nyt reilu kuukausi,mut jo nyt olen nauttinut elämästä. Joka päivä huomaan jotain tekeväni mitä ennen pelkäsin tai sai mut tuntee epämukavaksi. Oli se sit vierassa paikassa vessan oven lukitus,keskellä ei mitään pimeässä yksin revontulien metsästys tai vaikkapa ruokaostoksen tekeminen. Kiitos Kira sinulle!

  5. Jag började gå hos Kira för mina hårda huvudvärkar som började störa vardagen. Blev överraskad hur mycket mer hjälp jag fick än bara till huvudvärkarna, vilka också har lättat. Känner mig lugn, positiv och avslappnad varje gång jag går från Kira. Hon får en att tro på sig själv och känna igen ens inre styrkor. Det här har verkligen visat sig vara något jag inte visste att jag behövde före jag provade på det. Rekommenderar verkligen varmt Kiras behandlingar till alla. Man behöver inte ha någon speciell orsak att boka tid. Kiras behandlingar är verkligen ett effektivt sätt att få en balanserad vardag.

  6. Min flickvän rekommendera Kira till mig när jag hade det som tyngst pga att jag hade haft problem med droger och med mig själv och visste inte vad som sku hjälpa, min mamma och kompisar tvingade mig och söka hjälp och jag gick på rehabilitering 2 veckor, och jag slapp av med drogerna och började må bättre. En stund efter det dog min pappa och jag blev deprimerad och fick ångest igen och visste inte alls vad ja sku göra, sen tog jag kontakt till Kira ett tag efter det, som har hjälpt mig mycke med att hitta mig själv och hjälpt mig med svårigheter som jag har haft i mitt förhållande. Jag har gått hos Kira nu en stund, före jag tog kontakt till henne trodde jag att jag inte förkänade något bra och hade ingen respekt för mig själv och var deprimerad, jag har lärt mig mycket om mig själv och har tagit många stora steg nu för att hjälpa mig själv och har mycket bättre sätt och tänka på saker som handlar om mig själv och kan t.o.m vara stolt av mig själv som jag alltid har haft svårt med, mitt liv har gått åt bättre håll helatiden o när jag tittar bakåt så vet jag inte var jag skulle ha varit påväg om jag inte skulle ha tagit kontakt till Kira. Kommer vara förevigt tacksam av dom sakena jag har fått lära i terapi nu och kan rekommendera Kira till vem som helst.

  7. Kiralla on suuri sydän ja hän tuntuu todella nauttivan työstään. Arvostan sanoinkuvaamattoman paljon sitä, että Kira ottaa oikeasti kopin henkilöstä kuin henkilöstä ja tekee kaikkensa saadakseen tämän takaisin tasapainoon. Joka kerta, kun olen hänen luonaan ollut, hän on ideoita täynnä, energinen, empaattinen ja osaa luoda turvallisen ympäristön jossa reflektoida. Kira säteilee optimismia!
    Hän tekee tarkkaavaisia oivalluksia, joiden myötä teemme harjoitteita, jotka sitten avaavat itselle ymmärrystä haluista, tavoistaan toimia ja asioista jotka vaivaavat.
    Kiran kanssa olen löytänyt takaisin itsevarmuutta jonka luulin hukanneeni, armollisuutta itseäni kohtaan ja päässyt lähemmäs tasapainoisempaa elämää.
    Vaikka en muiden käynneistä tiedä, niin minulla on vahva tunne, että hän osaa hyvin yksilöllisesti auttaa ketä vaan omalla tavallaan saavuttamaan optiminsa tilanteesta riippumatta.

    Kiitos läsnäolostasi 🙂

  8. Tulin Kiran hoitoon mieheni kuoleman jälkeen. Olin yhä menetyksen jähmettämä. Kira kysyi, mihin suuntaan halusin kulkea. Valoon, uuteen maailmaan, kirkkaisiin unelmiin! Sinne minä halusin. Siitä alkoi huikaiseva matka, joka jatkuu.
    Kiran lujassa mutta hyväksyvässä ohjauksessa olen tunnistanut tunnelukkoja, jotka ovat olleet elämäni draivereita. Ei ole ollut helppoa huomata, että tiukan paikan tullen ajaudun automaattiohjaukseen: valintani ei ole omani vaan lukkiutuneen tunnereaktion sanelema. Näitä ehdollistumia Kira on purkanut taidolla ja ymmärryksellä. Mikä ilo oppia että valintani voi olla vapaa.
    Kira on vahvistanut minussa luottamusta, että kuljen kohti uuden elämänvaiheeni näköistä elämää. Voin avautua uusille ihmisille, uusille ihmisille, uudenlaiselle luovuudelle koko sydämestäni – rohkeasti. Voin säteillä valoa ja iloa, nauttia elämästä. Kira on vienyt minut lempeästi kipeiden ja vaikeiden kokemusten ytimeen, suoraan syvään veteen. Kerta toisensa jälkeen ihmettelen, miksi tämä tapahtuu minulle vasta nyt. Niin luontevalta ja oikealta se tuntuu. Vasta nytkö näen asiat ja kokemukset sellaisina kuin ne ovat? Vasta nytkö opin olemaan läsnä tässä hetkessä? Vasta nytkö voin hellittää taakoista? Vastaa nytkö katson suoraan valoon?
    Kiraa, matkaopastani lämpimästi kiittäen

  9. Pistää ihan sanattomaksi kun miettii mitä kertoisi omista kokemuksista Kiran kanssa, mutta yritän saada sanoiksi asiani kuitenkin :).

    Kävin lasten- ja nuortenpsykiatrialla säännöllisesti muutaman vuoden 12- vuotiaasta lähtien saamatta juuri mitään konkreettista apua itsetuhoisuuteen, ahdistukseen ja traumaattisiin kokemuksiini. Työntekijät vaihtuivat jatkuvasti ja aloin kyllästyä kertomaan aina samat asiat alusta pitäen uudelle työntekijälle, varsinkin, kun en ollut aiemmiltakaan psykologeilta kokenut saavani tarvitsemaani apua. Päädyin luovuttamaan minkäänlaisen terapian suhteen, ja vaikka minulla oli kontakti nuortenpsykiatrialle, en juuri halunnut käydä siellä. Asiani menivät jatkuvasti huonompaan suuntaan ja minulla oli runsaasti poissaoloja koulusta, joka taas aiheutti ongelmia kotona.

    Isäni löysi netistä tämän kyseisen sivun, jolle kirjoitan ja hän päätti soittaa Kiralle avun toivossa. Hän kertoi kuvauksen minusta ja tilanteestani, ja Kira pyysi minut tapaamaan häntä. Olin aluksi hieman epäluuloinen aiempien terapiakokemuksieni vuoksi, mutta jo ensimmäisen käynnin jälkeen tajusin, etten tulisi mistään löytämään vastaavanlaista apua. Kiran ympärillä oli helppo olla ja puhua, joten luottamuskin syntyi nopeasti. Muutaman käynnin jälkeen oloni oli jo paljon parempi ja jokaisen niiden jälkeen tunsin itseni niin helpottuneeksi, että teki mieli itkeä.

    Olen käynyt nyt vuoden verran juttelemassa Kiran kanssa ja voin jopa kutsua itseäni täysin eri ihmiseksi vointini perusteella. Mielialani on vakaa, nautin tekemistäni asioista ja kaikista tärkeimpänä; Olen onnellinen. Kira on ollut suuri osa henkistä kasvamistani ja pidän häntä enemmänkin ?opettajana? ja ystävänä kuin vain terapeuttina.

    Kiran terapia on monipuolista ja neuvoja ja keinoja riittää vaikka maailman ääriin. Kiran apu on erittäin yksilöllistä, sillä se muokataan henkilölle itselleen sopivaksi sen mukaan, millaista keskusteluapua tai harjoitteita hän itse kaipaa. Suosittelen lämpimästi kelle tahansa, joka harkitsee tarvitsevansa apua ihan missä vain.

  10. Haastavassa elämäntilanteessa juuri oikeanlaista boostia! Hoito on täysin yksilöllistä ja henkilökohtaista. Ei voisi parempaa tukihenkilöä tässä kohtaa toivoa, olen saanut myös kättä pidempää omaan arkeen. Kiitos <3

  11. Äiti ja Tytär

    Aloin käymään Kiran luona loppuvuodesta 2019 koska elämäntilanteeni muuttui radikaalisti. Olin jo käynyt eri psykologeilla ja psykiatrisilla sairaanhoitajilla ja juuri ennen Kiralle tuloa myös Jorvin psykiatrisessa päivystyksessä. Olen jo pitkään kärsinyt ahdistuksesta ja lievästä masennuksesta ja kaikki tämä muuttui entistä pahemmaksi loppuvuonna 2019 ja vajosin kaikista syvimpään ja pimeimpään kuoppaan missä olen tähän asti ollut. Elämäniloa ei ollut, joten kun menin Kiran luo ensimmäisen kerran odotukseni eivät todellakaan olleet korkealla. Ajattelin, että hän on vain yksi terapeutti muiden joukossa, mutta kuinka väärässä olinkaan. Kiran avulla selvisin ensin pahimmasta pimeästä ja vielä sen jälkeen hän on ollut suuri apu ahdistuksen hoitoon ja muiden oireiden kanssa. Myös sellaisten kanssa joihin en edes tajunnut tarvitsevani apua, kuten vatsaongelmien kanssa. Kiran kanssa on helppo puhua ja ensimmäistä kertaa tuntuu, että on joku, joka ymmärtää täysin mitä tarkoitan ja tietää mitä pitäisi tehdä tai työstää. Pystyin luottamaan häneen jo ensimmäisen kerran jälkeen ja sain apua heti, myös ihan oikeaa konkreettista apua. Kiran lämpöys ja huolehtivaisuus tekee sen, että terapia-ajan jälkeen on aina helpottunut olo. Hänen terapiansa avulla näkee itsekin ihan konkreettisia muutoksia.

    Oman lapsen sairastuminen on jokaiselle vanhemmalle tuskan, epätietoisuuden ja huolen hetki. Se voimattomuuden tunne, kun et osaa, pysty auttamaan omaa lastasi. Olet kuitenkin valmis taistelemaan ja tekemään kaikkesi löytääksesi jonkun, joka osaisi auttaa.
    Tässä kohtaa minäkin uskalsin avata suuni ja kysyä ystävältäni Eijalta osaisikohan hänen ystävänsä Kira auttaa? Eijalta olin kuullut kuinka ihmeellinen Kira on. Eija lupasi kysyä ja Kira lupasi tavata tyttäremme. Kun menimme vastaanotolle ja Kira sanoi ensikäynnin olevan molemminpuolista tutustumista, ja hän sitten kertoo mihin tulokseen on tultu. Kun ovi jälleen aukesi ja Kira sanoi ?Uskon, että voin olla avuksi Tialle?. Tuntui kuin kivi olisi pudonnut rinnan päältä. Kira sanoi myös että, tarvitaan sitoutumista ja paljon työtä ja onneksi ihana tyttäremme oli tähän myös valmis.

    Vaikka koululääketiede on auttanut meitä akuutissa hädässä nopeasti ja hyvin, jää silti tunne, että siellä unohdetaan ihminen kokonaisuutena. Ohjataan kyllä terapiaan, mutta mihin? Apua antavia tahoja/terapeutteja ei ole tarpeeksi. Terapiat ovat pitkäkestoisia ja vaativat jopa vuosia, joten jos löydät terapeutin hänellä ei ehkä ole mahdollisuutta ottaa uusia potilaita juuri silloin. Terapia onnistuakseen vaatii luottamuksellisen ja turvallisen suhteen ja kemioiden täytyy terapeutin ja avun saajan välillä toimia.
    Myös tyttäremme kohdalla vähäteltiin hänelle tärkeää terapiaa ja ohjattiin kuntoutuspsykoterapian (Kelan hyväksymän) pariin. Onneksi häneltä tuossa kohtaa löytyi vielä voimia pitää puolensa ja perustella terapiavalintansa.
    Uskon että, jokainen meistä ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi turvalliseksi kokemassaan ympäristössä. Meidän kohdalla se oli Kira. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka onnellisia olemme tästä kohtaamisesta. Kiitos Kira! Matka jatkuu vielä.
    -Christina

  12. Jag började gå hos Kira på vårvintern 2020 just före Coronan bröt ut. Vi ”talde genast samma språk”. Coronan var varje gång ett samtalsämne och vi hade likadana tankar om hela ”karusellen” kring viruset. Det var skönt att byta tankar kring ämnet.

    Efter en nästan tio år lång period med olika svårigheter och en djup sorg efter min mans död blev mitt liv lättare tills jag igen drabbades av svårigheter. Då hittade jag Kira. Hon har hjälpt mig att föstå mig själv och vi delar på vetskapen om att människan är holistisk. Hennes djupa kunnande i både akupressur och psykologi gör att man helas över allt samtidigt. Jag har fått nya verktyg att hantera vardagen med. Kira har dessutom blivit en god vän. Vi skrattar mycket men kan också vara allvarliga.

    Jag kan varmt rekommendera Kiras behnadlingar åt alla som har svårigheter eller sorger.

  13. Rakkaan siskon saattohoito. Kira toi siskoni viimeisiin elinviikkoihin korvaamattoman avun ja tuen, olen siitä hänelle erittäin kiitollinen. Siskoni sai omienkin sanojensa mukaan suurta helpotusta oloonsa Kiran avulla. Kiitos, että tulit vielä saattohoitokotiin sovitusti hoitamaan siskoa viimeisen kerran. Lämmin suositus, ilman Kiraa me emme olisi pärjänneet.

  14. Waloa ja Woimaa. Kiran luona käynnit ovat vahvistaneet intuitiotani ja uskoa oman polkuni kulkemiseen, sekä ymmärtämään että vaikka siihen ”jäärä”-ryhmään joille lääkärissä käynti on toissijaista, kuulunkin niin fyysisen kehon hoitoon kirurgin veitsi on joskus tarpeellinen. Viimeisen vuoden aikana pyrkimys kokonaisvaltaiseen, sielun ja kehon hoitamiseen, itsensä tuntemiseen ja hyväksymiseen on ottanut monta harppausta eteenpäin, laajentunut jokaiseen suuntaan. Boheemista ajan käsityksestäni huolimatta Kiran vastaanotolle yritän pokkkeuksetta ehtiä ajoissa.. 🙂

  15. Anu Parviainen

    Kävin Kiralla vuoden 2018 epäsäännöllisen säännöllisesti tilanteessa, jossa oma kasvumatkani ytimeeni oli syvällistä ja nopeaa. Koin äärimmäisen arvokkaaksi ja korvaamattomaksi Kiran läsnäolon ja tuen matkalleni ja sen, että hän on yksi harvoja ihmisiä, joiden seurassa on turvallista näyttää ja avata hyvin erilaisia ihmisyyden puolia.

    Sain myös mentorointitukea oman fasilitointi-ja hoitotyöniosaksi, joka auttoi minua puolestaan asiakaskohtaamisissa omien asiakkaitteni kanssa.

    Lämmöllä suosittelen sinua Kira! Tapaamisiin. Anu

  16. Matka itseeni. Olen saanut käydä Optimiterapiassa nyt reilun vuoden verran. Kiran ammattitaitoinen ote ja kokemus työssään oli aistittavissa ensikohtaamisestamme alkaen. Olin jo pitkään miettinyt että uskaltaisinko aloittaa terapian jossain, mutta sopivaa hetkeä tai terapiamuotoa ei tuntunut löytyvän. Kun tapasin Kiran eräässä tapahtumassa ja olimme keskustelleet Optimiterapiasta hetken verran, ajattelin että tässä voisi olla minulle sopiva tie matkata itseeni ja löytää keinot elämäni tasapainottamiseen.

    Optimiterapian kautta koen saaneeni erittäin hyviä työkaluja itseni kehittämiseen. Tiesin jo terapiamatkani alkutaipaleella, että olin onnistunut hukkaamaan itseni ja minuuteni elämäni eri vaiheissa. Keinot oman itseni määrittelemiselle tai tutkimusmatkan tekemiseen olivat vähissä. En väitä, että nyt puolentoista vuoden terapiajakson jälkeen, ymmärtäisin itseäni täydellisesti, tai että olisin löytänyt ?Optimiterapian aarrearkusta? jonkin ihmeellisen harmonian ja tasapainon avaimen elämääni, jolla kaikki ongelmani ratkeavat kuin taikaiskusta. Kiran ammattitaitoisen ohjauksen ja sen myötä harjoittamani itsetutkiskelun avulla, voin sanoa kuitenkin suhtautuvani levollisemmin itseeni ja tulevaisuuteeni. Pelko, joka sisälläni vallitsee, ei olekaan enää se kauhistuttava peikko jota täytyy paeta keinolla millä hyvänsä. Uskallan ja haluan päivä päivältä enemmän ja rohkeammin, katsoa omaa peilikuvaani ja sen jokaista tasoa. On aivan oikein tuntea rakkautta ja rakastaa itseään juuri sellaisenaan.

    Matka itseeni ei ole ollut se elämäni helpoin taivallus. Tiellä on kulunut paljon hikeä ja kyyneleitäkin olen saanut vuodattaa. Töitä oman tutkimusmatkan parissa on joutunut tekemään. Onneksi matkani jatkuu vielä, ei minun tarvitsekaan olla valmis tai perillä jossain. Saan löytää itsestäni uusia ulottuvuuksia, koloja ja karikkoja, mieletöntä potentiaalia ja ihmisen inhimillisyyttä niin paljon kuin haluan. Uskon että kaikki piiloon laitetut tunteet on mahdollista löytää, kas täälläkö se ilo olikin luurannut, tule esiin sieltä! Mihin unohduksen ja häpeän metsään miehinen suruni oli joutunut, itketään yhdessä kaikki menneetkin surun hetket ja menetyksen tuskat. Istutaan ilta-auringosta aamuun asti ja eheydytään uudeksi jälleen. Kuka pakotti minut hylkäämään lapsellisen leikkimielisyyteni, tai miksi minun täytyisi hävetä ja pelätä omaa seksuaalisuuttani? Haluan löytää teidät kaikki piiloon laitetut ja purkkiin pakotetut ihmeeni. Vapauteen vain kaikki tuskat ja huolet, kuin myös mielen murheet ja mielettömyydetkin. Haluan eheytyä ja nauttia elämästäni vapaana jälleen!

    Meillä lienee jokaisella se oma polkumme tutkittavanamme. Optimiterapian aikana kulkemaani matkaa voinee kuvata esimerkiksi edellä kirjoittamallani tavalla. Kaikesta epävarmuudestani huolimatta, tänään, juuri tässä ja nyt on hyvä olla ja kulkea. Voin käydä haparoivin askelin, mutta rauhallisin mielin eteenpäin. Kenties saan kohdata vanhoja tuttavia matkallani, kauan kaivattuja tunteitani tai ehkäpä jotain muuta ihmeellistä itsestäni. Onneksi saamme tukeutua ystäviin ja läheisiimme matkallamme, elämämme kaikissa vaiheissa. Olen kiitollinen tuesta jota olen saanut Optimiterapiassa, olen kiitollinen tuesta jota olen saanut muuta kautta. Elämä itsessään on kiitoksen aihe!

    Seuraavaan kertaan.

  17. Clas Hagelstam

    Optimumterapin är för mej nu ”Rehability training” efter vårens lunginflammation.

    Upskattar Kira:

    – Ex flygvärdinna, utbildad i japansk läkekonst, terminalvårdare, varma händer.
    – Njuter av Kiras professionella behandling: höger hand knådar nervbanornas ytterändor medan vänster hand följer responsen.
    – Svar på frågor, koncist språk.
    – Information om vårdtestamente

    CV:
    Född 1928 / Föräldrars skiljsmässa 1939 / Medlem i Matteus församling
    Far stupade 1941 / 10 somrar äldste i Ingå Sommarkyrka.
    Gift med Elisabeth 1952 / 3 gifta barn, 8 barnbarn, 5 barnbarnsbarn.
    DI / 20 år i familjefirma. / Sedan frilans maskinkonstruktör / Pension 65. Flyttade med Elisaberh till Servicehuset Linda 2005 / Elisabet dog 2007. /
    Lindavän / Medlem i Stig-Olof Fernströms bibelstudiegrupp.
    Kontrakt med Doctagon, personlig läkare.

    Livet på Linda:
    – Morgon: Lätt gymnastik, dusch, morgonbön, RuisNalle med blåbärsoppa, Dagens lösen, läs bibeln.
    – Om kraften räcker Autocad Lt i MAC / Projekt i Snickarboden
    – Ibland utomhus måltider, t.ex Blinier.
    – Lugnväder paddling.
    – Lasse assisterar.

  18. Kolme polvea hoidettu! ”Oli kivaa ja rentoutti. Kira on tosi kiva!” – Tytär 11 v.

    ”Kaikenkaikkiaan ihanaa. Kira houkuttelee ihmisen puhumaan ja syvärentoutus oli kunnon tainnutus. Keho ja mieli rentoutui täysin. Äänirautahoito oli älyttömän mielenkiintoinen ja toimiva. 10 pistettä ja papukaijamerkki päälle.” – Mummo 70v

    ”Kira on käsittämättömän taitava, herkkä, älykäs ja läsnäoleva terapeutti. Kiran monipuolisuus ja avarakatseisuus yllättää kerta toisensa jälkeen ja Kiran luoma avoin ilmapiiri synnyttää vahvan luottamuksen tunteen. Kirassa asuu vanha viisas pöllö ja nuori, kaunis puuntaimi samassa paketissa. ” – Äiti 41 v.

  19. Rakas Kira,
    sinä olet ollut korvaamaton apu ja tuki yhteisen elämämme alkumetreistä saakka. Erilliset ja pariterapiakäynnit ovat auttaneet meitä löytämään rauhan rakastaa sekä ymmärtämään toistemme erilaisuutta ja erilaisia lähtökohtia.

    Sinulla on uskomaton kyky olla läsnä, ymmärtää ”keskeltä”, taito havainnoida ja pureutua ongelmien ytimiin ja syihin. On tullut hyvin selväksi, että tietopankkisi ja osaamisesi on uskomattoman laajaa ja koemme, että olet ollut aidosti kiinnostunut auttamaan meitä.

    Olemme äärettömän kiitollisia kaikesta siitä avusta ja tuesta, uusista oivalluksista ja ajatuksista, ajasta yhdessä, joita olet meille antanut. Tuntuu, että tämä (välillä todella kivikkoinenkin) matka on ehdottomasti kannattanut käydä – on hankala kuvitella että joku muu olisi sitä matkaa osannut johdattaa paremmin kuin sinä.

    Suurella kiitollisuudella, nuori pari

  20. Susanna Purra

    Kira näkee sielusi loiston. Kiralla on suurta herkkyyttä ja rakkautta sekä ikiaikaista, suurten tietäjien ja parantajien viisautta, jonka avulla hän pystyy näkemään ihmisen todellisen olemuksen kaikkien niiden tukosten takaa, jotka estävät meitä elämästä todellisena itsenämme ja aiheuttavat elämänvoiman vähentymistä, sairauksia tai uupumusta.

    Kiralla on taito ja kyky nähdä se joka todella olet ja auttaa monilla, hyvin konkreettisilla tavoilla tulemaan sitä esiin. Tällöin voit päästä elämään sitä elämää, jota sielusi on halunnut tulla tänne elämään. Näkemällä ihmisen todellisen olemuksen ja sielun Kira antaa suurimman lahjan, mitä toiselle ihmiselle voi antaa.

  21. Oma kokemus Kiran kanssa on ollut loistavaa. Kävin itse läpi korkean stressi taso työn pulolesta ja olin uupunut ja todella hukassa. Kiran ansioista opin hallitsemaan asiota ja myös muutakin tuntemuksia mitä oli syvälle haudattu. Olen tällä hetkellä todella hyvässä paikassa elämässä kiitos hänelle! Lämpimästi suosittelen hän oli enkeli joka osui kohdalle oikeseen aikaa.

  22. Sydämen valoa ja lämpöä. Kiran kanssa kun ensimmäisen kerran kohdattiin, tiesimme molemmat siinä jotakin liikahtavan tässä maailmankaikkeudessa.

    Kirassa on niin paljon sydämen lämpöä, elämän hyvyyttä, kauniita sanoja, syvää viisautta, kosketuksen voimaa ja elämän energiaa. Kirassa on kauneutta, naiseutta, ihmisyyttä ja valoisuutta. Pelkkä ajatus Kirasta saa ihmisen hyvälle mielelle ja kohtaaminen hänen kanssaan on aina suuri ilo.

    Kiran kanssa elämää pohtiessa on moni asia saanut tarkoituksensa ja merkityksensä. Minä olen saanut vahvistusta kasvaa juuri sellaiseksi kuin olen ja olen löytänyt sisimmästäni paljon voimaa ja tahtoa. Kiran myötä olen uskaltanut astua hyvälle elämän muutoksen tielle. Kun elämälle oikeasti antaa mahdollisuuden, on uskomatonta, miten paljon hyviä asioita voi tapahtua. Olen aina uskonut, että elämä kantaa, mutta nyt uskon siihenkin, että kaikki hyvä on mahdollista minulle ja uskallan ottaa tämän vastaan. Kiran kosketuksessa on energiaa, taikaa ja voimaa.

    Kira ei pelkästään puhu kauniita, vaan hän myös tekee hyvää.

    Kiitos kaikesta, rakas Kira. Toivon sinulle koko sydämeni pohjasta kaikkea hyvää, ihanaa ja kaunista.

  23. Pillereitä etsimässä. Päädyin pari vuotta sitten Kiran juttusille koska kuvittelin, että Kiralta voisi löytyä tulehduskierteeseeni sellainen parantava pilleripurkki mitä lääkäreiltä ei löydy. Noh, pillereitä ei Kirankaan luota löytynyt, mutta elämänmuutos löytyi. Kiralta saamani sparraus ja elämän valmennus ei ole muuttanut minua mitenkään, mutta elämä jota elän on muuttunut merkittävästi. Samoin on muuttunut oma oloni, terveyteni, sekä monet ajatukseni, asenteeni ja suhtautumistapani.

    Kaikkein Tärkeimpänä oppina on ollut ajatusten, tunteiden ja kehon reaktioiden välisen yhteyden merkityksen ymmärtäminen omassa elämässä. Käytännön elämänmuutoksen kautta ymmärrän nyt myös, että en voi syyllistää omista haasteistani ketään muuta, samoin kukaan ei myöskään voi syyllistää minua.

    Kiitän Kiraa siitä, että hän opasti minut polulle, joka oli aina ollut olemassa, mutta jota en ollut nähnyt, tai ainakaan nähnyt itselleni mahdolliseksi kulkea. En aio koskaan kääntyä tältä polulta takaisin. Kiitän siitä taidosta ja suuresta viisaudesta, jolla hän sai minut itse oivaltamaan, että se mikä minusta tuntui hulluudelta, olikin lopulta vain minua itseäni. Kiitän Kiraa myös itseluottamukseni kasvamisesta: se millainen olen, on hyvää, ja se miltä minusta tuntuu, on oikein.

  24. Antti Paalanen

    Valon tuoja. Olen ammatiltani muusikko/yrittäjä ja olen sairastanut tulehduksellista suolistosairautta, Crohnin tautia, vuodesta 1998 saakka. Minulta on leikattu ohutsuolesta tulehtunut osa vuonna 2005 ja tauti on sen jälkeen ollut välillä pitkiäkin jaksoja oireettomana. Aina välillä taudissa tulee kuitenkin akuutteja vaiheita, jolloin suolistoni menee kivuliaaseen kramppitilaan. Nämä akuutit vaiheet iskevät yleensä päälle keskellä isompaa työurakkaa jolloin minulla saattaa olla myös lievä stressitila päällä.

    Työskentelin alkuvuodesta 2016 Helsingissä Karhunpeijaiset -produktiossa, johon Kira tuli vetämään hypnoosisessioita työryhmälle. Produktion aikaan minulle tuli jälleen suht paha akuutti vaihe päälle. Tuolloin heti ensimmäisellä hoitokerralla Kira auttoi rentoutumaan ja pääsin pahimman kiputilan yli. Ja mikä tärkeintä, koin että olin turvassa eikä pelko saanut minusta tällä kertaa otetta. Akuutti vaihe ja sen aiheuttama kipu on yleensä aika kokonaisvaltainen ja työnteko siinä kohtaa tuntuu haasteelliselta. Kivun kanssa on monesti aika yksin eikä tietä ulos ole näkyvissä. Tällä kertaa apu oli onneksi lähellä.

    Olen sen jälkeen käynyt Kiran hoitosessioissa ja tulokset ovat olleet uskomattoman hienoja. Optimiterapian kautta pystyn nyt paremmin ymmärtämään itseäni sekä taudin syntyä ja sen muotoa. Olemme saaneet myös avattua tunnelukkojani, jotka ovat osaltaan olleet laukaisemassa taudin syntyä.

    Olen saanut myös todella hyviä keinoja stressitilojen purkamiseen ja sitä kautta mielen ja kehon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Akuuttia vaihetta ei ole hoidon aloittamisen jälkeen tullut kertaakaan päälle. Tuntuu, että olen vihdoinkin paranemisen tiellä ja tällä kertaa pysyvästi.

    Kira myös tutustutti minut teen juonnin saloihin sekä gluteenittomaan ruokavalioon. Samalla pääsin eroon kahvin juonnista ja vehnästä. Nämä raaka-aineet ovat varmasti olleet osaltaan vaikuttamassa tulehduksen ja stressitilojen syntyyn ja pitäneet tulehdusta aktiivisena. Kahvin juonnin lopettamisessa pelkäsin eniten sitä, että minua väsyttää enkä saa piristystä päivääni. Kävi kuitenkin toisin – olo on pysyvästi energinen, eikä väsymystiloja tule päivän mittaan samalla tavalla kuin kahvia juodessa. Leivällekin on onneksi olemassa paljon gluteenittomia vaihtoehtoja nykypäivänä.

    Mikä hauskinta, minua on monessa yhteydessä tituleerattu ”synkkä-Paalaseksi” paljolti sen musiikin kautta mitä tuotan ja esitän. Kira antoi minulle kuitenkin uuden lempinimen ”Antti-aurinkoinen”. Toivon että saan tämän valon ja ilon näkyviin myös musiikissani.

    Kiitos Kira, valon tuoja <3

  25. Tro, hopp och kärlek. Då jag gick till Kira för första gången var jag trött och utsliten som en gammal dammtrasa. Jag hade ingen framtidstro och framförallt hade jag tappat all tro på mig själv och mina förmågor. Kira fick mig att inse att de egenskaper som jag sett som brister och svagheter i själva verket är styrkor och gåvor som jag kan använda så länge jag lever. För mindre än ett år sedan undrade jag varifrån Kira fick sin enorma livskraft. Nu skrattar vi åt samma saker och jag har hittat en likadan livsglädje inom mig själv. Kira har hjälpt mig att se ljust på framtiden och jag kan knappt vänta på att få uppleva allt det goda som är på kommande. Jag har hittat hem, till mitt eget innersta och jag vågar stå för det jag är. Ingen trampar mer på mig. Tack Kira ♥

  26. Tuomas Rounakari

    Helmeilevää ryhmänohjausta. Kira on niitä harvoja ihmisiä, jonka luonnollisen avoin ilo ja kaiken uteliaana hyväksyvä läsnäolo luo hänen ympärilleen tilan, jossa jokaisella on hyvä olla sellaisena kuin on. Kiran ryhmäohjauksissa osallistujat alkavat kuin huomaamattaan kulkea kohti parasta mahdollista itseään. Ilo ja uteliaisuus on tarttuvaa, osa meidän kaikkien sisäistä seikkailijaa, joka niin harvoin saa tulla nähdyksi ja kuulluksi.

    Kira toimi ohjaavana opettajanani Sibelius-Akatemian jatko-opintoihini liittyvässä Karhunpeijaiset-esityksessä. Tutkimme myyttien eläväksi tulemista ja maailman kokemista myyttisellä tasolla. Yksi työvälineistämme oli hypnoosi ja Kiran vetämien hypnoosien ansiosta Karhunpeijaisten työryhmä kykeni esiintymään satujen maailmassa elävän lapsen avoimuudella, täydellisesti itseensä luottaen.

    Kira osaa johdattaa turvallisella ja miellyttävällä tavalla hypnoosin maailmaan myös ne, joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta. Hänen ohjauksessaan ryhmän jäsenet tulevat nähdyiksi uudella tavalla; entistä sallivammin ja kunkin luonnollisia vahvuuksia esiintuoden.

  27. Avaimet ahdistuksen poistamiseen. Ihana, lämmin, turvallisuutta ja hyvyyttä hehkuva Kira auttoi minua harvinaisen lyhyessä ajassa keskustelemalla ja hypnoosin avulla saamaan elämänintoani takaisin, poistamaan ahdistuksen erilaisiin tilanteisiin liittyen, sekä myös herkän kroppani reagoinnin ahdistuksen ja paniikin puhjetessa. Eri lääkäreillä vuosia rampanneena on uskomatonta miten nopeasti ja tehokkaasti Kiralta sai avun ongelmaan kuin ongelmaan. Sen lisäksi, että sain elämääni parhaan mahdollisen avun näihin arkea hankaloittaviin tilanteisiin, sain ystävän.

    Kiitos Kira, olen sinusta niin kiitollinen. <3

  28. Vicky Fellman

    Lisää pontta elämään. Kira on energiallaan pystynyt saamaan myös minun elämäntilanteeseeni lisää pontta ja energiaa. Kiitos, Kira!

  29. Elina Yrjänheikki

    Workshop 14.11.2015 – Iso Kiitos. Kiitos voimakkaasta workshopista! Oli henkisesti vapauttavaa ja ihanaa porukkaa paikalla. Ihmiset ympärillä olivat myötätuntoisia, empaattisia, läsnä. Kaikilla oli omat juttunsa, ajatuksensa, ilot ja surut, mutta jotenkin ne ja me kuuluimme yhteen. Sai olla oma itsensä, oli sanottavaa tai ei. Tämän kaikenhan mahdollisti Kira sun oma läsnäolo, persoona, sun valo. Uskomattomalla ja rauhallisellakin tavalla sä olet inspiroiva, syvällinen tai syvään porautuva. Frankly – sä oot uskomaton! Kiitos. Untill next time 🙂

  30. Leticia Curiel

    Amazing experience. Kira has the capacity to make you feel at easy, love & understood. She does create an empathetic space for you to share your emotional own process. She has an amazing and natural skill to love and to embrace people.

    I am so happy I have found Kira. With her I feel at home and I can be myself fully. Is more than the casual relationships therapist-client. She does get involve with you in your own process in a way that you don´t feel alone in your own journey.

    This is what it creates a quality service.
    Thank you Kira. Love you. Leticia

  31. ft. PT. Aku Jaakkonen

    Suosittelen lämpimästi. Elämässä on joitain asioita joita ei voi selittää, ne pitää kokea… tämä on yksi niistä…

    Mittaan kokonaisvaltasta suorituskykyäni ja terveyttäni sykevälivaihtelu-testillä (HRV) joka kertoo kyvystäni reagoida ja palautua fyysisestä, mentaalisesta ja emotionaalisesta stressistä. Optimiterapian avulla HRV:ni on noussut aivan uudelle tasolle!

  32. Surua, iloa ja ystävyyttä. Oli marraskuu -14 kun saattelin veljeni Timon ensimmäistä kertaa Kiran vastaanotolle. Oven avasi hento, pieni vaalea nainen. Ystävällinen lämmin katse, vahva käden puristus ja tunsin tyyntä rauhaa ja luottamusta, että olin tuonut veljeni oikeaan paikkaan. Sattumaako, että Kira kohdallemme osui, en usko vaan näin oli tarkoitettu, ja että kesäpaikan naapuri Merja uskalsi ehdottaa, antaa vinkin, kiitos Merja. Poistuessani vastaanotolta olin kuitenkin hermostunut miten veljeni tulee suhtautumaan tapaamiseen Kiran kanssa, onko pikkusisko ylittänyt valtuutensa ja tulenko saamaan ärhäkkää palautetta. Mutta kaikki ne olin urheasti päättänyt ottaa vastaan, mutta tärkeintä olisi se, että Timo saisi apua. Palasin tyttäreni ,Timon kummitytön, kanssa vastaanotolle ja oven autessa helpotuksen aalto kävi lävitseni, veljeni hartioilta tuntui kadonneen raskas taakka, uskoa ja luottamusta tulevaan oli tullut tilalle, hyväntuulinen, vitsaileva veli oli meitä odottamassa. Siitä käynnistä alkoi Timon ja Kiran yhteistyö, taistelu syöpää vastaan. Kannustusta, ohjeita, keskustelua, hoitoja, kaiken Timo otti vastaan ja taisteli Kira rinnallaan sairauttaan vastaan. Mutta aika oli ollut vihollinen, aika jolloin syöpä oli ottanut ylivallan ja taistelusta huolimatta ei sairauden kulkua enää pystynyt katkaisemaan. Toivoa ei saa menettää ja ihmeisiinkin pitää uskoa, mutta kuolema oli tullut rinnalle. Saattohoito olikin sitten vääjämättä edessä. Kiran lämpö, välittäminen, voima, pyytteettömyys, halu auttaa ja olla läsnä, jutella ja kuunnella ja hoidot auttoivat Timoa viimeisinä kuukausina ”sopeutumaan” lähestyvään kuolemaan. Kiran asiantuntemuksella, lempeällä ohjauksella hän teki hoitotahdon ja pystyi vaikuttamaan omaan hoitoonsa ja miettimään omia hautajaisiaan. Tästäkään tilanteesta ei veljeltäni ollut puuttunut huumoria. Kira toi veljeni elämään vajaan puolen vuoden aikana aivan uusia ulottuvuuksia, ilon ja hyvän olon, elämä halusi antaa vielä jotain ainutkertaista hänelle ennen kuin otti sen kaiken pois.

    Kira oli myös veljeni tukena sairaalassa, kun siirto tapahtui saattohoitopaikkaan, vaikka veljeni ei asunutkaan kovin lähellä Helsinkiä/Sipoota niin siitä huolimatta Kira lähti Timon vierelle. Hänen vankka ammattitaitonsa ja kokemuksensa olivat arvokkaita apuja veljeni asioita hoidettaessa. Ihmettelen edelleen miten niin pienessä ihmisessä voi olla niin valtavasti voimaa auttaa kaikella tavalla niin kokonaisvaltaisesti apua tarvitsevaa. Hätä meillä omaisillakin oli suuri ja suru lähestyvästä kuolemasta vei voimat. Mutta Kiralta riitti vielä voimia ja tukea meillekin. Olen niin onnellinen siitä, että Kira pystyi olemaan veljeni vierellä melkein loppun asti, vaikka se vaatikin enemmän järjestelyjä . Olimme sopineet, ettei Timo jää yksin ja se oli minunkin toiveeni jo aikaisemmin, vaikka Kiran olisi lähdettävä. Timon avopuolisokin oli erittäin kiitollinen Kiran läsnäolosta, ja sai näin myös tukea raskaassa tilanteessa. Tulin Kiran tilalle vapun jälkeen lauantaina, sain hyvät ohjeet ja neuvot. Kira siirsi minuunkin voimaa jaksaakseni olla veljeni vierellä. Sain päivittäin lohdullisia viestejä. Tunsin suurta hätää, kun tuntui, että veljeni kamppailu elämässä vain pitkittyy. Elämässä tapahtuu asioita, jotka toisten mielestä voivat olla outoja, näin tapahtui meille kolmelle naisellekin, avovaimolle, minulle ja Kiralle. Päästimme Timosta irti ja hän nukahti rauhallisesti ikiuneen kauniina keväisenä maanantaina.

    Suru tuli vieraaksemme, mutta onneksi meillä on ihana Kira, joka viisailla sanoillaan ja suurella lämmöllä ja ymmärryksellä auttaa ja helpottaa tässä kivuliaassa surussa ja kaipauksessa. Olen saanut ystävän, voisi sanoa sisaren, jota minulla ei ole koskaan ollut. Timon viimeisimmistä viesteistä minulle alku, Enkeleitä, onko heitä? On.

  33. Minä, Jaakko, kirjoitan tähän henkilökohtaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Silti käytän paljon sanontaa ”me”. Timo tarvitsi syntyäkseen meidät molemmat. Timosta tuli se, mikä hän oli ja on. Yksi kolmesta. Omanlaisensa.
    Muutama sana Timosta ennen sairastumistaan.
    Timo parkui yötä päivää kaksivuotiaaksi asti. Oli ketterä kiipijä. Tuli pinnasängystä laidan yli parivuotiaana. Kiipeili pöytien päälle ja muuta sellaista. Oli liikunnallinen lapsi, josta odotin urheilijaa.
    Timo viisi kuusi vuotiaana tykkäsi pikkulapsista ja antoi heidän repiä tukkaansa ja korviaan. Nauroi vain..
    Alakouluikäisenä Timo söi tai oli syömättä. Jonakin päivänä ei mitään. Sitten toisena päivänä viisi kuusi perunaa ja lisukkeet päälle. Kuin tyhjää vaan.
    Timo varttui nuorukaiseksi ja jäi Poriin asumaan, kun me muut muutimme Vammalaan. Liian nuorena. Kaduttaa.
    Timo varttui mieheksi. Etsi itseään ja toista ihmistä. Löysi lopuksi Leenan ja tämä suhde kesti.
    Timo oli loppuvuosina työtön mutta työkykyinen ja -haluinen. Varsinaista ammattia ei ollut. Oli ”vain” osaamista ja mielipiteitä.
    Meillä on Kauhajoella mummon mökki, Ainon perintötalo. Siellä Timo kävi ”töissä” monta vuotta ja rakensi vanhaan navettaan kesähuoneet ja aloitti vanhan väärin korjatun päätalon purkamisen. Ja teki paljon muuta.
    Hän valitteli vatsaansa jo vuosia sitten. Kävi lääkärissä. Diagnoosi: Vain vatsavaivoja. OK. Kävi toisen ja kolmannenkin kerran. Epäilipä itse syöpääkin. Ei tutkittu. Tilanne meni sietämättömäksi. Vatsa ei toiminut, ulosteessa oli verta. Oli vihdoin pakko tutkia. SYÖPÄ!!! Siitä alkoi lopullinen pelon, tuskan, toivottomuuden ja toivomisen aika.
    Paksusuolessa. Kiireellinen leikkaus. Onnistui. Ei pelättyä avannetta tarvittu. Haava parani. Tutkimukset. Etäpesäkkeet molemmissa maksalohkoissa. Parantumaton. Ahdistus paheni. Epätoivoa, vihaa, kyyneleitä. Tunteitten kaaos. Kuristava olo.
    Apua etsittiin. Löydettiin henkinen apu. KIRA. Kira.
    Naapurimme Kauhajoella tiesi ja tunsi Kiran. Suositteli. Me tartuimme tähänkin oljenkorteen. Oikeastaan ensimmäiseen ja ainoaan. Timokin oli saatava asian taakse. Vähän hän epäili, mutta suostui tapaamaan Kiran Helsingissä. Suostui helposti. Olihan poikamme hätä varmasti meidän hätäämmekin suurempi.
    Tyttäremme Eija oli korvaamaton apu ja tuki meille. Hän opasti Timon ensimmäiseen tapaamiseen Kiran kanssa. Eija kertoi: Timo oli epäileväinen mennessään, mutta palatessaan hän oli muuttunut mies, seesteisempi, ilmeikkäämpi ja vapautuneempi. Timolle oli löytänyt oikean ihmisen. IHMISEN.
    Tällainen apu on tärkeä ja hyväksi kaikille kuoleville. Minusta, isänä, ei ole auttamaan. Tunteet vellovat liikaa hallitsemattomina, ryöppyinä, purkauksina, epätoivona, vihana, ahdistuksena, kykenemättömyytenä, kysymyksinä, joihin ei ole vastauksia.
    Olin vain kaksi kertaa Timon sairasvuoteen äärellä hänen saitautensa loppuvaiheessa. Ensimmäinen oli Timon ja Leenan kotona. Timo makaili sohvalla. Osallistui keskusteluun, mutta väsymys ei pysynyt piilossa. En tiedä pysyikö epätoivonikaan, vaikka yritin pitää sen kurissa. En osaa tästä tapaamisesta mitään järkevää ja loogista kertoa. Se oli näytelmän kaltainen. Kaikki esittivät muuta kuin olivat. Kun olimme lähdössä Vaasan autoon linja-autoasemalle Timo halusi ajaa meidät sinne. Niin tapahtui. Olimme aika hiljaisia koko kotimatkan. Vierekkäin. Linja-autossa.
    Ei kulunut montakaan päivää, kun Timo joutui keskussairaalaan. Sinne tein toisen käynnin. Se oli surullinen käynti. Timo oli jo todella huonossa kunnossa. Ei jaksanut enää mitään. Voimat olivat hävinneet. Silmät olivat isot ja tuskaiset. Sairaanhoitajia tuli ja meni. Tekivät töitään. Aino ja Leena auttelivat. Timo nukahteli, mutta ei nukkunut. Osallistui, kun puhuttiin tärkeitä. Minä puhuin vähän. En osannut, enkä pystynyt. Katselin ja kuuntelin vain.
    Tämänjälkeen Aino oli Timon sairasvuoteen ääressä niin paljon kuin mahdollista. Timo heikkeni heikkenemistään. Ihmettä ei tapahtunut. Mietin nyt, mahtoiko tuteitteni joukossa olla luopumistakin, toivotonta vihan sävyttämää luopumista.
    Sitten yhtenä myöhäisiltana Aino kotiutui Porista oli niukkasanainen. Aavistin jotain, mutta en uskaltanut kysyä. Seuraavana aamuna sain lopullisesti tietää: Timo on kuollut!
    21.5 Odotan kauhulla huomista päivää. En ole sisäistänyt sitä, että poikamme on kuollut. Huomenna näen arkun. Tapaan ihmiset. Katson pappia ja kuuntelen. Siunaustilaisuus on ohi. Muistotilaisuus seuraavaksi. Päähenkilö on Timo. Timo ei ole paikalla. Timo on vain vahvasti läsnä. Pelkään romahtavani. Etukäteen.
    22.5 Huominen päivä. Aamutoimet. Pukeutuminen. Odottelua. Saanoja vähän. Katseet, silmien suru puhuu ja sanoo kaiken. Alas hotellin vastaanottoon. Istun Ainon kanssa hotellin aulassa. Olen rikki. Mielessäni myllertää tunteiden sekamelska, tyhjyys…tuska.
    Odotan sinua Kira. Poikani Timon enkeliä, auttajaa ja myötäeläjää, jonka sattuma toi hänen elämäänä. Onnellinen sattuma. En tunne sinua vielä. Sen tiedän, että sinä olet ja olit Timolle tärkeä ihminen. Odotan. Katson ovelle. Monta kertaa. Nyt. Sisään astuu pieni, siro nainen. Sinä. Täytät koko huoneen ja olet heti tuttu Kävelet kohti. Tapaan sinut ensi kerran. Persoonasi tekee heti vahvan vaikutuksen: Timo on ollut hyvissä käsissä. Istumme pieneen autoosi. Me kaksi. Etsimme kappelia. Kun istun vierelläsi siunauskappelia etsiessämme tuntuu, että olen tuntenut Sinut aina.
    Kappeli löytyy. Vieraita saapuu. Hälinää, surunvalitteluja, osanottoa, kyyneleitä. Lämpöä, sympatiaa. Timon arkku. Timoa ei enää ole.
    Istutaan kappelissa. Protokollan mukaisesti. Pappi saapuu. Tekee rutiineitaan. Pitää puheen. En saa siitä kiinni. Siunaustilaisuus ja papin sanat. Sanahelinää..Ainoa ja minua niissä sanoissa ei ole. Vanhempia! Timoa siinä ei ole. Ristiriidat repivät. Virret! Timon valitsemia yhdessä Kiran kanssa.. Kira, melkein huomaamatta, auttaa tilaisuuden onnistumiseksi. Koko siunaustilaisuus on kuin epätodellista unta. Olen ainoana lapsena haudannut molemmat vanhempani, omat tunteet olivat kaipaavia, mutta silti hyväksyviä, ei sekasortoisia eikä epätoivoisia niinkuin nyt.
    Siunausta seurasi muistotilaisuus. Läsnä oli kirjava joukko. Läheltä ja kauempaa. Suku, ystävät, kaikki. Vakavina. Pöytien ääressä. Pappi istui omissa oloissaan. Hänen kanssaan en puhunut. Ei ollut asiaa. Ei ollut hänelläkään. Ei ennen eikä jälkeen. Pappi teki rutiininsa ja lähti. Kaikki oli epätodellista. Ajan virtaa. Kahvi ja muut antimet oli juotu. Pöytiäkin kierretty. Alussa tervehditty ja otettu surunvalittelut vastaan. Ulkopuolinen olo.
    Pappi oli poissa. Alkoi muistelemiset. Hämärää unen näkemistä sekin. Kaiken taustalla sinä, Kira, huomaamattomasti toimit ja järjestelit. Taka-alalla. Silti tehokkaana. Luot henkeä. Olet läsnä. Timon ystävä auttaa. Tämä Timon raviystävä, YSTÄVÄ isoilla kirjaimilla, oli Timon sairasvuoteen ääressä lähes joka päivä. Puheiden sisältöjä en juurikaan muista. Muistan sävyn ja tunnelman. Lähimpien suunnattoman aidon surun, tuttujen tavanomaisen mutta aidon hautajaissurun. Sykähdyttävää olivat ravitutut ja se aito ystävyys, joka heidän muistamisistaan kumpusi. Sen ystävyyden syvyydestä minulla ei ollut aavistustakaan. Eija ”kevensi” muistotilaisuutta lauluesityksellä. Ei keventänyt. Oli silti paikallaa. Oli hyvä valinta. Herkisti, pani tunteet vellomaan. Oli ylimaallisen kaunista. Helpotti.
    Sitten tuli Kira. Hänellä oli ehdotus. Timon kanssa sovittu ja ideoitu, Autossa siitä kuulin. Pidin hyvänä, poikkeavana. Kira aloitti hypnoottisen puhumisen. Sali oli hiljaa. Ei ääntäkään. Hengitystä. Vaimea yskäisy. Lumoutunutta kuulemista. Ajatuksia. Ymmärrystä. Hyväksyntää. Lopuksi puhe etääntyi ja loppui. Sali hiljaa. Aivan hiljaa lumoutuneena. Kiitos, Kira! Sinun ja Timon luoma puhe oli yllättävä, ennenkokematon ja koskettava. Syntyi ajatuksia, mielikuvia muistumia. Aivoissa myrsky, lempeä myrsky. Puhe siirtyi paikasta toiseen, viipyilei ja viimein vaimeni etäisyyteen. Oloni on seesteinen ja kevyt. Levollinen olo. Tilaisuus on ohi.
    Jälkeenpäin oman entisen opettajakollega kertoi: Minulla on ollut kurkussa käheyttä varsinkin aamuisin. Hautajaisten jälkeisenä päivänä ääneni oli aivan kirkas. Niin suuri oli Kiran vaikutus. Luulen sen vaikuttaneen muihinkin. En ole keltään kysynyt eikä kukaan ole ottanut puheeksi. Puhe varmaan merkitsi jokaiselle omaa ja henkilökohtaista. Niin minullekin.
    Hautajaisten jälkeen Kira on ottanut minutkin siipiensä suojaan. Olen paljon saanut, mutta liian vähän antanut.
    Olen saanut paljon tietoa Timo ja Kiran välisistä keskusteluista ja asioista, kirjoja, kauniita sähköposteja ja muuta. Manckell’in kirjan ahmin, muitten lukeminen ja tutkiskelu on ollut pintapuolisempaa. Ne odottavat vuoroaan.
    En oikein vieläkään sisäistä Timon kuolemaa. Odotan joskus välähdyksenä, että hän soittaa kimpparivin Tampereen raveihin, mutta soittoa ei tule. Numero on vielä puhelimessani.
    Sanat loppuvat.
    Viimeinen ajatukseni. Timo oli hyvissä käsissä. Sinun käsissäsi, Kira. Hän löysi itsestään uusia ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, jotka olivat jääneet piiloon.
    Kira, Timon tilalle tullut henkinen tyttäreni, ystävyydestäsi kiittäen jiivee

  34. Sol i sinne. Jag är 93- årig afatiker som har svårt att kommunicera och lever därför med en evig känsla av isolering. För fem år sedan deltog Kira intensivt i min kära hustrus terminalvård. Jag kommer aldrig att glömma den ömheten hon gav min hustru, ofta låg hon bredvid henne och smekte henne varsamt. Hon gav mig tröst och mod att också visa min ömhet mot min döende hustru. Med hjälp av Kira hittade min hustru sinnesro och till slut dog rofyllt.

    Från första början tog Kira tid att hitta vägen fram till min lilla värld och sedan dess har jag känt mig bemött, omhändertagen och trygg. När min dotter är bortrest tar Kira hand om mig. Hon kommer med glädje, läcker mat, bakverk och med en oändlig ström om gåvor och överraskningar.
    När hon är här känns det som om någon drog undan gardinerna och vackert solljus strömmar in i rummet. Hon är den mest hjälpsamma och tålamodiga person jag någonsin har träffat. Jag vill gratulera föräldrarna som har lyckats att uppfostra en så fin dotter.
    Kira, först av allt vill jag tacka dig för alla dina uppoffringar och allt du gett mig; ditt ljusa sinne, din omsorg och omtanke – de är ovärderliga för mig och jag är oerhört tacksam! Jag har en liten pension som inte ens räcker till den hemvården jag är tvungen att använda och du har aldrig tagit betalt av mig. Om jag vann på lotto skulle jag ge pengarna utan tvekan till dig så att du kunde starta din drömcenter.
    Jag önskar dig all lycka och välgång i livet!

  35. Kiitos Kira tyyräuksesta! Loppuvuodesta 2012 tunsin oloni kummalliseksi. Olin väsynyt, palelin, vatsaa turvotti ja ajoittain oli outoja tuntemuksia, tiesin intuitiivisesti, ettei kaikki ollut kunnossa. Lääkäri ei kuitenkaan löytänyt mitään ja laboratoriokokeiden tuloksetkin olivat normaalit. Keväällä oireiden jatkuessa hakeuduin huolestuneena etuajassa kontrollikäynnille gynekologilleni. Pommi, shokki – täysi pimento, munasarjasyöpä, minulla, joka olen aina elänyt terveellisesti?
    Leikkaukseen pääsin nopeasti, mutta aggressiivinen syöpä oli niin levinnyt, että vain toinen munasarjoista pystyttiin poistamaan, aloitettaisiin sytostaattihoito. Tunne, että olen täysin tuuliajolla.
    Terveydenhoitaja sisareni tunsi Kiran ja kysyi, voisiko hän ottaa minut hoitoonsa. Jo sairaalasta kotiutuessani, odotti minua kirje Kiralta. Hän kirjoitti lämpimästi ja rohkaisten, todeten, että yhdessä lähdemme rakentamaan paranemisprosessia. Pian hän saapui kotiini, kysyi miltä minusta tuntuu, millaisia ajatuksia päässä pyörii. Näytti kuvia munasarjoista, kertoi syövästä ja kokonaisvaltaisesta tukihoidostaan, kaikesta mitä voisin hoitojen lisäksi itse tehdä parantumiseni hyväksi. Piirsin, tein mitä erilaisempia harjoitteita ja keskustelimme ja keskustelimme. Oloni alkoi rauhoittua, pimeys alkoi väistyä ja uskalsin jo olla toiveikaskin. Kira painotti, että eläisin omassa optimissani aina tilanteen mukaan. Sain mm. tietoa ravinnosta, oman optimijumppaohjelman, opin kivunhallintaa, hengittämään oikein, rentoutumaan sekä nauttimaan hypnoosin parantavasta voimasta. Optimiterapeuttinen kosketushoito on lievittänyt neuropaattisia kipujani merkittävästi.

    Ennen ensimmäistä sytostaattihoitoa(menimme yhdessä), kutsui Kira koolle läheisimpiäni unohtumattomaan iltaan, jossa sain vastaanottaa rakastavaa ja parantavaa energiaa heiltä. En ole hoitojaksojeni aikana voinut pahoin eikä painoni ole pudonnut vaan jopa hieman noussut. Kira on ollut mukanani mm. lääkärikäynneillä ja peruukkiostoksilla. Voimieni vähetessä on Kiralla ollut aina uusia keinoja saada minut liikkeelle, ollessani todella väsynyt, luki hän minulle ääneen Suomalaisia Sankareita ja valoi minuun siten täistelutahtoa. Ensimmäisen hoitojakson lopussa, kun aloin jo tuskastua lisääntyvään väsymykseen, järjesti Kira minulle yllätyssyntymäpäiväjuhlat, trubaduureineen kaikkineen, jonne läheiseni olivat saapuneet Pohjanmaata myöden, näin sain voimia jatkaa rankat hoidot loppuun. Ja hoitojakson lopussa syöpä oli poissa.

    Mutta kuten tiesimme olevan mahdollista, syöpä ikäväksemme uusi. Aloitimme välittömästi uuden taistelun, vakaalla päätöksellä, että tällä kertaa syöpä häädettäisiin lopullisesti. Ja nyt syövästä ei ole tietoakaan! Kiran huomassa tiedän, että mitä tahansa elämällä onkaan varalleni, voin olla levollisin mielin.

    Kiran käynnit luonani sekä käyntini hänen ihanalla vastaanotollaan Sipoossa ovat olleet minulle elintärkeitä. Olemme näinä vuosina ystävystyneet ja olen oppinut arvostamaan Kiran suorapuheisuutta sekä luottamaan hänen tiukkaan ohjaukseensa. Olen saanut tarkoista ohjeista tarvitsemaani turvallisuuden tunnetta ja olen noudattanut niitä Kiran sanojen mukaan:”mallioppilaan esimerkillisyydellä.” Silloin, kun katkeruus tai epäusko on hiipinyt mieleeni, on Kira heti vaistonnut sen ja hoidon jälkeen on olo ollut aina paljon valoisampi ja luottavaisempi. Olen elänyt nämä vuodet omassa optimissani.

    Haluan ilmaista myötätuntoni ja kiitollisuuteni myös Jarkolle, joka jatkuvasti joutuu jakamaan vaimonsa ajan meidän kaikkien Kiraa kipeästi tarvitsevien kanssa.

    Elämä kantaa! Kiitos Kira kaikesta: ymmärtämisestä, rinnalla kulkemisesta, tuesta ja tyyräuksesta.

  36. Suunnattomalla kiitollisuudella. Kira, tunnen suunnatonta kiitollisuutta ja onnea, että olet tullut elämääni. Tunnen, että aidosti haluat minulle hyvää! En tiedä miten olisin jaksanut ilman sinua.

    Olet peruspositiivisin ihminen jonka olen milloinkaan kohdannut. Kaikki saavat siitä osansa ja nyt myöskin minä. Et itseasiassa olisi voinut antaa minulle enempää valoa, lämpöä ja ymmärrystä. Olen taas pystyssä ja valmiina taistoon.

    Kun kuuntelen, miten sinä esittelet tulevaa kirjaasi ja ideaa siitä, että maailma todella muuttuu, hämmästelen sinun vahvaa uskoa hyvän voittoon.

    Toivon sydämestäni, että voit säilyttää tämän uskon!
    Kiitos Kira-rakas kaikesta!

  37. Perhosen siivin. Kevein mielin,perhosen siivin,kesän kuiskausta kuuntelen. Aaltojen laulu,tuulen keinu,sinikellojen soitto kesässä soi.Löysin Kiran hoidot hypnoosikoulutuksen yhteydessä. Olimme samassa koulutuksessa. Olin lukenut artikkeli optimiterapiasta ja kiinnostunut hoidoista.. Olen kamppaillut 3 vuotta jatkuvia keuhkokuumeita ja infektiokierteitä vastaan. Keho oli jo aivan loppu,kun noin 1,5 vuotta sitten aloitimme. Rintarangassa oli jatkuvia lihaslukkoja yskimisen takia, joita ei saanut auki ilman aku painantaa. Helpotus oli suuri,kun voi taas hengittää käsittelyn jälkeen. Paljon on elämääni mahtunut, oilet ainba jaksanut kuunnella, lämmöllä ohjata eteenpäin, sekä olla tarvittaessa puhelimen päässä. Muutamat kriisit olen selvittänyt kanssasi ja pysynyt työkykyisenä. Olen pystynyt osa-aikasesti tekemään terapiatyötä, josta pidän. Uhraat aikaasi ja voimavarojasi säästelemättä itseäsi.Samoin olet hoitanut nuortani hyvin tuloksin, kun hän etsii itseään ja kamppailee vaikean sairautensa kanssa. Pystyt luomaan luottamuksellisen suhteen rautaisella ammattitaidolla.Olet iloinen, myönteinen ja suhtaudut kaikkiin ihmisiin ennakkoluulottomasti uskontoon, elämäntilanteeseen tai arvoasemaan katsomatta. Arvostan avarakatseisuuttasi ja myönteistä elämän filosofiaasi. Kauniita aurinkoisia kesäpäiviä sinulle. Muistan sinua,kun aamulla on kastetta maassa, lintujen laulu soi lähipuissa. Aurinko nousee sumuiseen aamuun ja käen kukunnan kuulen kaukaa metsien takaa. Nähdään taas loman jälkeen.

  38. - laaksonlilja -

    Maan päällä enkeleitä, onko heitä? Se tunne kun pakokauhu valtaa mielen ja samalla tietoisuus siitä, että tätä asiaa ei pääse piiloon, viimeinen pisara tuntuisi olevan liikaa.
    Se ahdistus kun taakkaa ei halua, ei voi jakaa kenenkään kanssa, on hiljaa kannettava yksin kaikki se tuska.
    Paniikinomainen pelko siitä mitä nyt tapahtuu, loppuuko se kaikki niin hyvä joka tuskin on alkanut?
    Epätietoisuus siitä mitä seuraavaksi, mistä vastaukset mieltäni kaivertaviin kysymyksiin? Kestääkö pää?
    Halu tietää mitä tapahtuu, pelko katsoa totuutta silmiin. Elämää, onko sitä jäljellä?
    Kaikki muu eletty elämä ja taistelu paremman puolesta, mitä sitten, ihan sama, ovatko kaikki ponnistelut olleet turhia?

    Aika oli seisahtanut ympärilläni ja sisälläni, silloin näin sinut.
    Ensin voimakas tunne rikkoo synkät ajatukseni, kuka tuo on, mitä nyt tapahtuu?
    Iloisin koskaan näkemäni ihminen, synkän käytävän valaisi lempeä valo, vai enkelikö se siinä?
    Mieleni tempautui irti omista synkistä aatteista, nyt tapahtuu jotakin tärkeää!
    Sydän pamppaillee, kuka sinä olet? Vastaat, minä olen Kira ja hymyilet niin, että oloni paranee jo siitä.
    Nousen ylös ja seuraan sinua huoneeseesi, yksinkertaista ja itsestään selvää, tunnen että pystyt minua auttamaan.
    Olet kouluttanut itseäsi, ottanut asioista selvää jotta voit tukea muita. Kyky ja halu uuden oppimiseen tuntuisi olevan pohjaton.
    Olet luotettava ja karismaattisen voimakas nainen, kuin leijona joka puolustaa ?poikasiaan? kun vaara uhkaa.
    Samalla hento ja herkkä kuin pieni kaunis kukkanen ja raikas kuin tunturipuro.

    Siitä yhteinen taipaleemme alkoi, sattumien summa vai jo kirjoitettu kohtaloko meidän yhteen vei.
    Pyysit minua luottamaan, minä tein niin ja pikkuhiljaa mieleni rauhoittui. Annoit ohjeita, minä seurasin niitä ja sain apua vaivoihini. Opin opastuksellasi vaatimaan ja sain vastauksia kysymyksiini. Kyselit minulta viisaita ja aloin saamaan ymmärrystä menneisyyteni ratkaisuihin. Loit tunteen kuin olisit koko aika rinnallani, lopulta pelon ääni hiljeni, elämä jatkuu. Johdatit minut turvapaikkaan, sain rauhaa ja uutta erilaista ymmärrystä asioihin. Laadit minulle pelisääntöjä, luotan sinuun ja teen kovasti töitä niitä noudattaakseni, sillä ne ovat parhaakseni. Opettelen antamaan itselleni ja muille anteeksi ja yritän olla itselleni armollisempi.

    Nyt puolitoistavuotta myöhemmin kuljet rinnallani edelleen, monenmoista on tapahtunut. Olet auttanut läheisiäni, saattanut minut avioliiton satamaan ja antanut itsestäsi paljon, en ole tiennyt tuollaista olevan olemassa. En ole vielä optimissani, vielä on tekemistä, mutta monta suuren suurta päätöstä olen jo tuellasi tehnyt! Kaikki tapahtuu ajallaan, elämän palapeli etenee pikkuhiljaa pala palalta.
    Elämää voi suunnitella, mutta sen kulusta ja yllätyksistä ei kukaan tiedä etukäteen.

    Pienenä lempiloruni oli; ?Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty!

    Olen monesti mielessäni miettinyt ?Mistä on Kira tehty? Tähän on hyvin vaikeaa löytää yhtä oikeaa vastausta, mutta minusta tuntuu että ainakin: Aidosta rakkaudesta, välittämisestä, vastoinkäymisten voittamisesta, kalliosta, vuoripurosta, kukkasista ja perhosista, niistä on Rakas Kira tehty!

    Kiitos kaikesta tähän saakka, matkamme jatkuu emmekä tiedä mihin se meitä vie!

    Uusi oppilaasi😍 Pääskysen lento 27.5.2015 21:00
    Olo oli kevyt kuin pääskysen lento,oliko jotain unohtunut.mikä taakka oli mukan tullessa.mitä puuttui oliko jäänyt unohtunut, ei huolet olivat jääneet,mistä olin tulossa,mihin jäi raskas olo no tietysti vastaanoton patjalle,suuri kiitos kira,💎hymyillään taas,

  39. Rakkautta vain 🙂 Olen löytänyt Kiran avulla rakkauden. Enkä mitä tahansa rakkautta vaan rakkauden itseeni juuri tällaisena kuin olen. Oivallusten ja hyväksynnän myötä minulle on auennut kokonainen uusi maailma ja olen tutustunut itseeni, siihen kuka todella olen syvällä sisimmässäni.

    Olen ammatiltani luovan työn tekijä ja optimiterapia on antanut minulle työkaluja tutustua omaan taiteilijuuteeni ja omiin vahvuuksiini jotka tuntuvat loppumattomilta ja ovat yllätyksiä täynnä. Huomaan että matkani on vasta alussa. Olen tällä hetkellä onnellinen, rakastunut ja tasapainossa sekä itseni että ympäristöni kanssa.

    Kiitos ja halaus Kira!

  40. Hitaasti, mutta turvallisen varmasti. Kiran avulla olen viimeinkin tajunnut, miten kokonaisvaltainen ihminen onkaan ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen vuosia taistellut paino-ongelmien kanssa ja kokeillut niin Painonvartiat, kuin karppauksetkin. Paino on pitkän ja tuskallisen taipaleen myötä kyllä pudonnut, mutta kun dieetti oli ohitse, paino palasi kohisten aina takasin tuoden tullessaan aina muutaman lisäkilon lisää. Jo ensimmäisen tapaamisen ja hypnoosin myötä makeannälkäni on vähentynyt olennaisesti, mitä ei ikinä aiemmin ole tapahtunut. En meinaa uskoa itsekään todeksi, että entisen suklaalevyn sijaan jo kaksi palasta suklaata riitti ja makean himolle tuli stoppi. Painonpudotus on hidasta, mutta minulla ei ole minnekään kiire. Kiran avulla ja hellällä opastuksella painonpudotus tuntuu ensimmäistä kertaa elämässäni helpolta ja luontevalta. Näemme pitkän välimatkan vuoksi harvoin, mutta jokaisella kerralla kun tapaamme, tunnen tulleeni kotiin ja turvaan. Lisäksi olen käynyt Kiran suosittelemana sekä vihatyö-kurssilla sekä ”Ota itsesti kuva”-kurssilla. Vihakurssi oli äärimmäisen rankka, mutta eheyttävä kokemus turvallisessa ympäristössä. Valokuvaus-kurssi oli täynnä uusia oivalluksia ja sain sieltä valtavasti itsetuntoa onnistuneiden kuvien ja toisten kannustusten myötä. Matkani jatkuu Kiran luotettavissa, armollisissa ja turvallisissa käsissä hitaasti mutta varmasti kohti päämäärääni.

  41. Kiitos, kiitos, kiitos 🙂 Minulla todettiin haavainen paksusuolen tulehdus 2005. Sairaus lähti liikkeelle varsin maltillisena, pysyen kurissa tyypillisen lääkityksen avulla. Kolmisen vuotta totamisen jälkeen krooninen tulehdukseni muuttui ärhäkämmaksi jolloin kortisooni määriä nostettiin alati. Näin ollen söin kortisoonia kaksi vuotta vahvalla ja lähes jatkuvalla annostuksella poikkeiksena muutamat viikkot kahden vuoden sisällä. Lopulta kortisooni ei enää ollut kyllin tehokas poistamaan tulehdusta suolesta. Tulehdus yltyi ja lopulta koko paksusuoli oli poistettava leikkauksella. Paikalle tehtiin nk. j-pussi ohutsuolesta rakennettuna . Näinollen tulehduksen pesä poistettiin eli sairautta ei pitäisi olla enää. Leikkauksen jälkeen pussiitti eli j-pussi tulehdus on varsin tyypillinen joka hoidetaan antibiootti kuurilla. Mutta ensimmäisen tulehduksen jälkeen en loppujen lopuksi päässyt eroon antibiooteista pussiitin tullessa krooniseksi. Niinpä söin seuraavat n.3 vuotta antibioottia aina vuodenkestoisen kuurin kerrallaan tulehduksen esto lääkkeenä. Näin tulehdus pysyi aikalailla kurissa välillä ilmoitellen olemassa olostaan. Aika kului, kunnes kerrottiin sairauden lopulliseksi nujertamiseksi mahdollisuutta avanne leikkaukseen. Tässä kohdassa en enään uskonut siihen että parantuisin leikkauksella. Olihan tulehdus oli jo siirtynyt paksusuolesta j-pussiin, mikä ei pitäisi olla tyypillistä. Aloin etsiä apua ja syytä tulehdukseen muutakautta. Etsin ja viimein löysin. Kävin keskusteluja Kiran kanssa ja sain hoitoa. Yksinkertaisesti näin, aloin parantua. Lääkkeet jätin viime joulukuussa, jonka jälkimainingeissa puhkesi kokovartalon kattava ihottuma. Puhdistautumista kaiketi olinhan syönnyt melko säännöllisesti ensin kortisoonia ja sitten antibioottia yhteensä viisi vuotta. Noin kaksi kuukautta ihottuma väritti minua mutta nyt ihokin on terve. Tänään 30.10.2014 kävin ensimmäisen kerran tähystyksessä sitten lääkkeiden jättämisen ja tulehdus oli tiessään. Kiitän Kiraa sydämmestäni avusta jolla pystyin löytämään itseäni , syitä sairauteeni ja näin voittamaan sen. Kiitos

  42. Voin taas hengittää. Arvostan Kiran tapaa lähestyä ihmistä. On ollut puhdistavaa uskaltaa ymmärtää, että myös negatiiviset tunteet kuuluvat normaaliin, tasapainoiseen elämään.

    En usko mihinkään totaalikieltäytymisiin tai kuuriluontoisiin muutosprojekteihin. En ottanut yhteyttä Kiraan ollakseni joku muu kuin olen, halusin ymmärtää itseäni paremmin ja Kiran käyttämät metodit tuntuvat siksi turvallisilta.

    Tuntuu vapauttavalta nähdä peilistä tuttu tyyppi, uskallan taas hengittää ja olla oma itseni. Suosittelen lämpimästi, Kiran tapaamisesta ei seuraa muuta kuin hyvää.

  43. Oman kasvun vahvistamista. Joskus ei itse näe mitä eniten tarvitsisi ja silloin on hyvä olla ympärillä joku, jonka kanssa voi turvallisesti tehdä oivalluksia. Kira on ollut läsnä, turvallinen aikuinen, kun olen tehnyt matkaa kohti omaa minuutta ja sen avaamista: ilman tätä elämä tuntuu melko pintapuoliselta ja raskaalta etenkin, jos taustalla on huonot eväät aikuisuuteen, lukuisia hylätyksitulemisen kokemuksia ja epäuskoa itseensä terveen itsetunnon puuttumisen kautta.

    Kiran tapaaminen on yksi odotetuimmista hetkistä. Kiitos.

  44. Eheyttävää. Vihatyöskentely kurssi todella auttoi käsittelemään vaikeita tunteita ja löytämään avaimia ymmärtää itseään ja toisia. Voin lämpimästi suositella ihan jokaiselle kurssia. Sitä kautta oli mahdollisuus saada huikeita oivalluksia itsestä ja elämästä. Itse olen saanut hyödyntää kurssin antia jokapäiväisessä elämässäni.

    Kiran maadoittavassa hoidossa taas olen turvassa saanut eheytyä ja puhdistua. Kira on yksi sydämellisimmistä ihmisistä johon olen elämäni aikana saanut tutustua. Hänestä säteilevä ja välittyvä parantava voima on auttanut minua jaksamaan elämäni vaikeissa hetkissä.

    Kiitos Kira sinusta <3

  45. Kurssi joka jokaisen tulisi käydä. Jarin ja Kiran vihatyöpaja on ehkä ensimmäinen kurssi, josta voin todeta näin, jokaisen pitäisi käydä tämä. Mitä se tekisikään suomalaisille ja koko yhteiskunnalle, jos patoutunut viha saataisiin purettua ulos turvallisesti, ketään satuttamatta. Opittaisiin samalla tuntemaan ja käyttämään omaa vihaamme rakentavasti, vain sille kuuluvaan tehtävään. Koko Suomi kohoaisi senttitolkulla merenpinnasta turhien painolastien pudotessa väsyneiltä harteiltamme.

    Kurssi oli niin voimakkaasti puhutteleva ja ravisteleva, että koko keho oli arka seuraavat päivät. Vasta kun kehoni reagoi, tiedän jotakin syvällistä muuttuvan omassa itsessäni. Aika näyttää, mitä kaikkea kurssi itsessäni pyöräytti ympäri. Olin todella tämän puhdistavan pyörremyrskyn tarpeessa. Arasta sisimmästäni, kiitos koko kurssin porukalle!

  46. Rentoutta ja vihattomuutta. Kiran ja Jarin kurssi oli kaksipäiväinen matka omaan itseen ja omiin haamuihin ja elämän haasteisiin.
    Tuntui hyvältä jakaa kokemuksia, nauttia kiireettömyydestä, kuunnella, oivaltaa ja päästää irti. Miten valtavasti voimaa saakaan vihan purkamisesta ja itsensä ymmärtämisestä ja itselleen armollisuudesta! Kuinka huojentavaa olikaan huomata, että on oikeastaan ihan hyvä tyyppi ja luovuttaa pelko riittämättömyydestä.
    Olen ollut kurssin jälkeen aivan poikki, fyysisestikin. Unta ja lepoa tuntuu tarvitsevan enemmän, samoin vettä. Jano yllättää:)!
    Kiitos, Kira, lempeän emon huomaavaisuudesta ja Jarille haastamisesta! Halit kaikille ja kauniita elonhetkiä.

  47. kohti tasapainoa ja tyyneyttä. Ilman tätä hoitoa, junnaisin vieläkin paikallani ja potisin syyllisyyttä ja huonommuutta siitä, että en löydä voimia tehdä sitä muutosta elämässäni, jota niin kipeästi olen tarvinnut. Olen saanut syömiseni järjestykseen ja alkanut harrastaa liikuntaa säännöllisesti – en väkisin ja pakottaen vaan ilolla ja rentoudella, ihan mahtavaa. Kehossa on tapahtunut muutakin muutosta kuin 10cm katoaminen vyötäröltä: selkä ei enää reistaile ja liikkuvuus on huimasti parantunut rentoutumisen myötä.

    Tätä kirjoittaessa olen juuri kotiutunut Kiran ja Jarin vihatyökurssilta ja tunnen kiitollisuutta siitä, että sain siihen osallistua (ja että uskalsin). Kiitän heitä molempia – ja Jaria siitä, että otti vastaan pelkoni ja teki oloni turvalliseksi. Kiralle kiitos lempeydestä ja tilan antamisesta.

  48. Apu surun kestämiseen. Vaimoni ja minun elämääni Kira tuli pari vuotta sitten. Vaimoni Leenan hyvin aggressiivisesti edenneen syövän ennuste oli toivoton ja me molemmat olimme syvän surun vallassa ja epätoivoisia. Rakastava vaimoni kantoi lisäksi huolta minun selviämisestäni hänen poismenonsa jälkeen. Syöpähoidot oli lopetettu ja oli siirrytty saattohoitovaiheeseen. Kira itsekin kovia kokeneena ja saattohoitoon syvällisesti perehtyneenä oli meille mitä parhain tuki. Leenan ja Kiran välille syntyi pian luottamuksellinen suhde ja he kävivät keskusteluja sellaisista asioista, joihin minulla ei ollut taitoja eikä kokemusta. Olen syvästi kiitollinen Kiran antamaan tukeen ja rohkaisuun urhealle vaimolleni hänen viime kuukausinaan.

    Kiran työn täytyy olla paitsi henkisesti myös ruumiillisesti raskasta. Voimakas sitoutuminen ihmisiin ja heidän kohtaloihinsa vaatii äärettömän paljon voimavaroja. Aika ajoin näyttää siltä, että Kira panostaa ihmisten hyvinvointiin oman terveytensä kustannuksella. Kiran toimista näkyy ulospäin kiireettömyys ja rauhallisuus, vaikka hänellä on tuhat rautaa tulessa ja uusia ideoita nousee koko ajan. En olisi mitenkään omin voimin selvinnyt äärettömän suuresta surusta ja jokapäiväisestä kaipauksesta ilman Kiran tukea. Luulenpa, että hän lupasi vaimolleni katsoa, että selviän surussani. Tyttärenikin ystävystyivät vaimoni sairauden aikana Kiran kanssa. Runsas vuosi on nyt vaimoni kuolemasta. Kiran käynnit ja keskustelut ovat auttaneet minut pahimman yli. Suru ja kaipaus eivät kaiketi katoa koskaan. Kiitollisuus Leenalle suuren rakkauden kokemuksesta antaa lohtua yksinäisiin hetkiin.
    Ilkka

  49. Mielen rauhaa. Vihan hallinta kurssilta sain uusia työ välineitä asiakas työhön. Tein oivalluksia itsestäni suhteessa omaan elämääni, sekä avautui uusi polku kulkea kohti minuuttani. Kiitos eläytyvän vihan hallinnan kouluttajan ja lempeästi rentoutusta ohjaavan Kiran. Jokaisella meillä on erilaiset elämän polut kuljettavana. Polulla kohtaamme ihmisiä, jotka lempeästi houkuttelevat ja pehmeästi johdattelevat etsimään itsestämme sen, mikä minuudessamme on parhainta ja kauneinta: rakkauden, uskon elämään ja valon, joka pilkottaa pilviverhon raoista. Toukasta kuoriutuu perhonen, joka lentää kesäpäivään kevein siivin. Yhdessä me olemme enemmän ja ryhmässä on voimaa, joka vahvistaa meitä uskaltamaan olla oma itsemme. Kiitos Kira ja kiitos Jari

  50. Marja Kosonen

    Rentoutuminen ja vihanhallinta. Todella hieno kokemus oli olla rentoutus- ja vihanhallinta kurssilla. Rentoutuminen on todella tärkeää nykypäivän kiireisille ihmisille ja toki myös muillekin.
    Vihan hallinta kokonaisuutena oli erittäin antoisa kokemus ja olisi erittäin hyödyllinen jokaiselle ikään katsomatta. Tuo kokemus sai minut uskomaan omaan tekemiseen ja olemiseen.

  51. Löysin välineet! Optimiterapeutin avulla löysin välineet hillitä makeanhaluni, opin rentoutumaan ja käsittelemään asioita, joita olin työntänyt taka-alalle koko ikäni.

    Kohtasin ihmisen, joka jaksaa kuunnella ja on kiinnostunut potilastaan. Nyt olen 17 kg hoikempi ja tyytyväinen elämääni. Pahatkin kokemukseni pystyin lopulta kääntämään vahvuudekseni. Optimiterapeuttinen kosketushoito on tosi ihanaa!!

    Kiitos ihana terapeutti Kira

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *